4H-toiminta käynnistyi 1900-luvun alussa Yhdysvalloissa vastauksena nuorten työttömyyteen, pahoinvointiin ja näihin kytkeytyneisiin muuttoaaltoihin maaseudulta kaupunkeihin. Toiminnan tavoitteena oli tuolloin tarjota nuorille sellaisia käytännön yrittämisen, työnteon ja arkielämän taitoja, että nämä voisivat pärjätä yhteiskunnassa ja erityisesti maaseudulla omalla työllään. Samalla tavoitteena oli levittää maaseudun nuorille tietoa maatilatalouden nykyaikaisista työmenetelmistä.

Suomeen 4H-aate saapui yksittäisten henkilöiden vierailtua järjestön syntysijoilla ja todettua samankaltaisen toiminnan tarpeellisuuden myös täällä. 4H-työn käynnistämiseen vaikutti useita merkittäviä järjestöjä, joista keskeisimpiä olivat kenraali Mannerheimin aloitteesta perustettu Lastensuojeluliitto, maataloudelliset järjestöt sekä Marttaliitto.

Ensimmäiset paikalliset 4H-yhdistykset perustettiin 1920-luvun puolivälissä maatalouskerhoyhdistysten nimellä. Valtakunnalliseksi keskusliitoksi perustettiin Suomen Maatalouskerholiitto vuonna 1928.

Toiminta on alkuaikojen maaseutupainotteisuudesta laajentunut sekä taajamissa että suurimmissa kaupungeissakin tehtäväksi nuorisotyöksi, joka sisällöltäänkin soveltuu yhtä hyvin maaseudun kuin kaupunkienkin nuorille. Vuonna 1969 järjestön nimi vaihdettiin vastaamaan kansainvälistä nimeä eli 4H-järjestöksi. 4H-toiminta on ollut alusta saakka poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumatonta ja sillä on toiminnan käynnistymisestä lähtien ollut laajojen kansalaispiirien tuki takanaan.