Lukijan pilkahdukset

Onko sinulle tapahtunut jotakin, jonka haluat jakaa toisten Pilkkeen lukijoiden kanssa? Lähetä tarinasi, juttusi, runosi tai vaikkapa digiotoksesi meille Lukijan pilkahduksiin. Julkaisemme tekstejä ja kuvia näillä sivuilla. Lisääthän mukaan päivämäärän. Laitathan mukaan myös oman sähköpostiosoitteesi, kiitos! Huom! Sähköpostiosoitteesi jää ainoastaan toimituksen tietoon.

Lähetä oma pilkahduksesi

Lisää pilkahduksia löydät oikealta palstalta.

Nuori reportteri Sara 10 v kertoo, kuinka hänen kotiinsa tuli koiranpentu:

Tapahtumat sijoittuvat huhtikuun 2010 alkuun.

HUOMENTA! Äitini huudahtaa kesken parhaimpien unieni, ja hypähdän 2 cm ilmaan. "Tänään lähdetään reissuun!" Voi ei, joko taas ajattelin. Koko kevät on ollut yhtä reissaamista. "Lähdemme katsomaan Vesannolle mummia!", äiti lisäsi. ÄÄÄK!! Sanoin miltei ääneen. "Vesantohan on kamalan kaukana!"

Puin vikkelästi päälleni, ja lähdin kohti keittiötä. Söin ahnehtien aamiaiseni ja lähdin etsimään lukemista pitkää matkaa varten. Kohta kuuluikin ääni: ”HOPI HOPI, SARA! MEIDÄN TÄYTYY OLLA SIELLÄ KAHDELTA!” Vilkaisin kelloa, ja se näytti jo yhtä. Syöksyin pukemaan vaatteita, ja olinkin jo kotvasen kuluttua valmis. Ilmoittauduin näin: ”Valmis kuin partiolainen, rouva Pakarinen! Äiti naurahti, lähdimme matkaan.”

Pian tulimme jo Tervoon, ja auton tankki näytti tyhjää. Onneksi vastaan osui kyltti: "Huoltoasema 1 km." Ja arvatkaapa mitä? Juuri kun auto oli huoltamon tienhaarassa, se piiputti ja alkoi haista kamalalta! Äiti sai joitakuita miehiä työntämään, ja niin haiseva automme työnnettiin parkkipaikalle. Äiti sanoi soittavansa jonkun tuttunsa hakemaan. Pian äidin soiton jälkeen huoltiksen pihaan ilmestyi sininen auto, ja kuljettaja viittoi kyytiiinsä. Sitten lähdettiin, mutta väärään suuntaan! Kysyin äidiltäni, mitä tämä oli, ja äiti sanoi että olevaan ihan rauhassa.

Kymmenen minuutin ajomatkan jälkeen saavuttiin omakoti talon pihaan, ja sitä kautta talon sisään. Heti ovella meitä oli vastassa pieni, valkoinen koiranpentu. Istahdin talon olohuoneessa olevaan nojatuoliin, ja silitin koiraa. Olin aivan ihmeissäni. "Tajuatko mitä nyt tapahtuu, Sara?" äitini kysyi. Sitten aivoni alkoivat hitaasti raksuttaa. Sitten hyppäsin äitini kaulaan ja huudahdin: "Voi kiitos äiti! Tämä on aivan ihana yllätys!"

Olin jo pitkään toivonut koiranpentua, mutta en nyt sentään tällaistä! Siinä se oli, meidän omamme, 2-kuukautinen Valkoisen Paimenkoiran pentu! Siinä aikuiset aikansa juttelivat, mutta minä en kuullut mitään. Olin niin haltioissani. Kun koitti lähdön aika, panimme koiranpennun hihnaan ja lähdimme kohti sinistä autoa. Sinisen auton kuljettaja kyyditsi meidät ja koiranpennun takaisin huoltoasemalle, jossa äiti soitti isälleni, että tulisi hakemaan, koska se auto, jolla tulimme, oli piiputtanut.

Kun isä tuli huoltoasemalle ja näki koiranpennun, hänen ilmeensä oli todella hölmistynyt. Sitten me lähdimme kohti kotia mukanamme valkoinen ja ihana koiranpentu. Kotona annoimme pennulle nimeksi Tessi.

Kun haimme Tessin, se oli kaksi kuukautinen. Nyt Tessi on jo iso narttu. Tessi täytti kesäkuun 5. päivä jo neljä kuukautta, onnea siitä Tessille! Ja jos joku tahtoo nähdä kuvia Tessistä, sen äidistä isästä ja sisaruksista & veljistä, googleta valkkarimila ja siitä ensimmäinen linkki.