Kilpajuoksu kelloa vastaan on turhaa

Arkisen aherruksen keskellä hitaasti matelevat kesäpäivät ja myöhäiset aamuherätykset ovat enää vain kaukainen muisto. Syksyn alkaessa päivät kulkevat tarkasti rytmitetyssä aikataulussa. Koko ajan on kiire jonnekin: kouluun, töihin, harrastuksiin. Taustalla voi melkeinpä kuulla tikittävän sekuntikellon ilmoittamassa ajan vähenemisestä.

Kiire tunkeutuu arkeemme ja ottaa haltuun elämämme. Mitä kuuluu -kysymykseen vastaamme, että kiirettä pitää. Kiire aiheuttaa stressiä, unettomuutta, muistikatkoksia ja jatkuvaa huonoa fiilistä. Kiire syö kaikki voimat, minkä seurauksena suurimmaksi haaveeksi muodostuu vain se, ettei olisi kiire minnekään eikä tarvitsisi tehdä mitään.

Meille asetetut ihanteet päivän kulusta ovat täysin epärealistisia. Kuinka 24 tunnin pitäisi riittää siihen, että nukkuu 10 tunnin yöunet, tekee kahdeksan tunnin työpäivää, liikkuu vähintään pari tuntia päivässä, tapaa ystäviä, käy harrastuksissa ja niin edespäin.

Tunteja emme pysty luomaan lisää vuorokauteen, mutta kiire ja ajanpuute ovat kuitenkin melko suhteellisia käsitteitä. Usein olemme itse syypäitä ajankäyttöongelmiimme. Esimerkiksi torkuttamalla herätyskelloa viisitoista minuuttia luultavasti myöhästyy saman verran aamun ensimmäiseltä oppitunnilta. Kun päivä alkaa kiireellä, sama tunne jatkuu läpi päivän ja ruokkii itse itseään.

Ajan ollessa kortilla on turhista aikasyöpöistä luovuttava. Itse lopetin kokonaan television katselun, koska salkkarit ja muut hömppäohjelmat veivät aikaa hyödyllisemmältä tekemiseltä. Suuhumme on jumittunut hokema ”tekisin sitä ja tätä, jos minulla olisi aikaa”. Ei muka ole aikaa lukea kirjoja, mutta sosiaalisessa mediassa ehtii roikkumaan tuntikaupalla. Ei ehdi käymään teatterissa tai taidenäyttelyssä, mutta Netflixin parissa on aikaa viettää tunti jos toinenkin.

Kaikkiin aikasyöppöihin ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Kun on ”kiire”, liikenneruuhkassa matelevassa bussissa istuminen ja kassajonossa jonottaminen tuntuvat pieneltä ikuisuudelta. Aikaa kuluu myös arkipäiväisiin välttämättömyyksiin sekä velvollisuuksiin (ja niiden välttelemiseen). Montakohan tuntia olen elämästäni uhrannut esimerkiksi hampaiden harjaamiseen tai imurointiin?

Ainoa keino ottaa tilanne haltuun ja lopettaa kiireen aiheuttama negatiivinen kierre on uhmata kelloa ja pysähtyä. Hengittää syvään ja tehdä tilannekatsaus siitä, minne oikeasti on menossa: mihin sitä mukamas on niin kova kiire? Käyttää hetki haaveiluun ja unelmointiin. Koskaan ei ole niin kiire, etteikö ehtisi haaveilemaan niistä hitaasti matelevista kesäpäivistä.

Ella Holttinen

Tampereella asuva opiskelija, joka teksteissään jakaa tekemiään havaintoja elämän pienistä ja suurista asioista.
Random fakta itsestäni: ”Voisin istua tuntikausia vain tarkkailemassa ihmisvilinää. Kuvittelen usein mielessäni millaista elämää muut elävät, mistä he ovat tulossa ja minne menossa.”

RIPPIKOULU – omia ajatuksia ja kokemuksia

Alussa Jännitin, mutten paljoa. Oman ryhmän tapaaminen ja ensimmäiset yhteiset jutut loivat uskoa siihen, että hyvin tämä menee. Keväällä oli paljon tapahtumia, esim. Gospel-tyyppinen konsertti lähikaupungissa ja Yhteisvastuukeräys. Näihin rippikoululaisen…