Lähtisitkö reissuun vain itsesi kanssa?

Matkustaminen on parasta, mitä tiedän. Minua vaivaa krooninen matkakuume, joka vain pahenee jokaisen reissun myötä.

Lapsuuteni matkakokemukset rajoittuivat lähinnä vuosittaisiin kahden viikon pakettimatkoihin etelään. Kun kasvoin vanhemmaksi, käsitykseni matkustamisesta muuttui. Halusin päästä oikeaan reissuun, seikkailemaan reppu selässä ympäri maailmaa.

Pari vuotta sitten pakkasin vihreän rinkkani ja aloitin maailmanvalloitukseni – yksin.

”Matkaan lähde…”

Alaikäisenä matkustaminen on helpompaa kuin luulisi. Suurin vaikeus on saada äiti uskomaan, että selviät hengissä kotiin asti.

Minulla on toistaiseksi kokemusta yksin matkustamisesta vain Euroopassa, joten minun ei ole tarvinnut koskaan selvitellä viisumiasioita tai maahantulolupia. Useimmiten pelkkä passi tai kuvallinen henkilöllisyystodistus riittävät matkaan mukaan. Passista ja lentolipuista kannattaa pitää kopiot vaikkapa sähköpostissa, josta ne ovat löydettävissä tarpeen tullen.

Ikääni ei ole kiinnitetty lentokentällä oikeastaan koskaan huomiota. Eri lentoyhtiöillä on poikkeavia käytäntöjä alaikäisten matkustajien suhteen, ja jotkut saattavat vaatia huoltajan allekirjoittamaa lupalappua. On kuitenkin yllättävää, että alaikäisenä on vaikeampaa päästä Tallinnan risteilylle kuin läpi lentokentän lähtöselvityksestä.

Yksin matkustaessasi et ole koskaan yksin

Syitä siihen, miksi pidän yksin matkustamisesta, on monia.

Tärkein syy on vapaus ja riippumattomuus. Yksin matkustaessani saan mennä juuri sinne minne haluan, tehdä mitä haluan ja milloin haluan. Saan kävellä kaupungin katuja niin nopeassa tahdissa kuin haluan (minulle huomautetaan aina liian nopeasta kävelytyylistäni) tai maleksia koko päivän museoissa ja kirjakaupoissa jos huvittaa. Lempipuuhaani on istua kahviloissa ihmisvilinää tarkkaillen, ja monesti olen reissussa viettänyt kokonaisia päiviä vain kahvilasta toiseen kulkien. Matkustamisesta tulee spontaanimpaa, kun ei tarvitse tehdä kompromisseja toisen kanssa. Samalla välttyy riitatilanteilta, jotka syntyvät näkemysten yhteensovittamisesta.

Reissussa en tunne koskaan oloani yksinäiseksi. Päinvastoin Suomessa yksinäisyyden tunne on voimakkaampi, koska täällä ihmiset elävät mykkinä ja eristyksissä omissa kuplissaan. Small talk -kulttuuri loistaa poissaolollaan, ja olisi aivan ennen kuulumatonta, jos joku alkaisi jutustella kanssasi kahvilassa tai kaupan kassalla. Yksin matkustaessa uusia tuttavuuksia syntyy mitä erikoisimmissa tilanteissa. Ikimuistoisimpia hetkiä reissuiltani ovatkin yllättävät kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa.

Yksin matkustavaan otetaan paremmin kontaktia – niin hyvässä kuin pahassakin.

Itse olen onneksi välttynyt suuremmilta vaaratilanteilta, vaikka yksin matkustavana nuorena naisena riskit ovatkin olemassa. Terve järki kannattaa pakata mukaan jo ennen passia ja hammasharjaa.

Joillekin ajatus yksin matkustamisesta voi olla ylitsepääsemätön. Siksi moni hylkää omat reissuhaaveensa, jos ei löydä mukaansa sopivaa matkakumppania. On kuitenkin lohdullista muistaa, että et ole koskaan yksin – täällä on seurassasi yli 7 miljardia muutakin.

Käyttäydy kuin paikalliset, niin vältyt harmeilta

”Kuinka sä uskallat?” on yleisin kysymys, joka esitetään, kun kerron matkustavani yksin. Maailmalla yksin liikkuminen ei ole sen vaarallisempaa kuin kotimaassakaan. Ryöstetyksi voi tulla niin Lontoossa kuin Lahdessakin.

”Maassa maan tavalla” on paras ohjenuora ikävien tilanteiden välttämiseksi. Maan tapojen kunnioittaminen on äärimmäisen tärkeää, sillä kukaan ei varmaankaan halua ehdoin tahdoin saada itselleen törttöilevän turistin leimaa? Turistilta näyttäminen onkin varmin keino saada kimppuunsa taskuvarkaat ja muut kiusankappaleet. Vaikka olisikin erehtynyt seikkailemaan väärille kaduille, kartan kanssa kulkeminen ja eksyneeltä näyttäminen kiinnittävät huomiota. Ja vyölaukun käytöstä ei varmaankaan tarvitse edes mainita?

Paikallisten elämäntavan omaksuminen on myös paras matkavinkki. Tulevaa matkaa suunnitellessa reissuvinkkejä kannattaa etsiä paikallisten blogeista tavallisten matkaoppaiden sijaan, jotka keskittyvät vain turistinähtävyyksien ja ketjuravintoloiden esittelyyn. Parhaat ruuat löytyvät paikallisten suosimista paikoista, joissa myös hintataso on turistipaikkoja huokeampi. Kierrä kaukaa turistikrääsäkojut, sillä parhaita matkamuistoja ovat matkalla käydyt keskustelut ja autenttiset kokemukset jääkaappimagneettien ja muiden matkamuistoesineiden sijaan.

Yksin matkustamiset huonot puolet – onko niitä?

On kuitenkin hetkiä jolloin toivoisi, että olisi kaveri matkassa mukana. Yksin matkustamisen haittapuolia ovat esimerkiksi, että kukaan ei vahdi tavaroitasi puolestasi tai varaa sinulle istumapaikkaa. Matkustaminen voi tulla myös kalliimmaksi, kun ei ole kaveria jakamassa kuluja esimerkiksi majoituksen suhteen.

Olen ylisuorittamiseen taipuvainen, ja ominaisuus seuraa minua myös reissuille mukaan. Saatan kulkea ympäri kaupunkia nälissäni, koska etsin sitä tiettyä kahvilaa, jonne tahdon aamiaiselle. Haluan ottaa heti selvää kaupungin jokaisesta nurkasta, minkä vuoksi haalin matkan ajaksi liikaa nähtävää ja tehtävää. Tällaisina hetkinä toivoisin, että joku ottaisi kädestä kiinni ja käskisi ottamaan hieman iisimmin, istumaan alas ja nauttimaan hetkestä.

Joskus matkan jälkeen tulee tunne, että olisi mahtavaa päästä muistelemaan jonkun kanssa yhteistä matkaa ja sen tapahtumia. Yksin matkustava joutuu fiilistelemään kokemuksia vain itsensä kanssa, minkä vuoksi matkamuistoista tulee hyvin henkilökohtaisia. Toisille selittäminen huikeasta auringonlaskusta tai kivasta katukahvilasta on vaikeaa, eivätkä valokuvat koskaan onnistu välittämään aitoa tunnelmaa.

Maailmanvalloitus jatkuu

Seikkailuni maailmalla on vasta aluillaan.

Seuraavan matkakohteen valitsen lähinnä hyvien lentodiilien perusteella. Sen vuoksi edullisten äkkilähtöjen selaaminen on tuskaa, kun tietää, että arkiset velvollisuudet estävät spontaanin reissuun lähtemisen.

Kaikki matkakohteet eivät ole yksin matkustavia varten. Rooma on rakastavaisten kaupunki, ja kaikkien pariskuntien joukossa yksin kulkeminen tuntui, no yksinäiseltä. Budapestissä yllätyin siitä, kuinka unkarilaiset ovat yhtä puhumattomia ja sulkeutuneita kuin suomalaisetkin – sukulaiskielten lisäksi meitä yhdistävät myös sosiaaliset käytösmallit.

Seuraavaksi suunnittelen interrail-matkaa, josta olen unelmoinut jo vuosia. Haaveissa olisi kiertää niin paljon ja pitkään kuin budjetti antaa myöten. Haluaisin yhdistää reilaamiseen sohvasurffauksen, eli majoittumisen ilmaiseksi vieraiden ihmisten kotisohvilla.

Vaikka seuraavaa matkaa ei ole vielä varattu, yksi asia on kuitenkin varmaa. Matkaan lähtevät tälläkin kertaa vain minä ja vihreä rinkka.

Ella Holttinen

Tampereella asuva opiskelija, joka teksteissään jakaa tekemiään havaintoja elämän pienistä ja suurista asioista.
Random fakta itsestäni: ”Voisin istua tuntikausia vain tarkkailemassa ihmisvilinää. Kuvittelen usein mielessäni millaista elämää muut elävät, mistä he ovat tulossa ja minne menossa.”

Kissa – Hyödyke vai perheenjäsen?

Näin kesän kynnyksellä alkaa kesäkissailmiö olla pian voimakkaimmillaan. Kesäkissalla tarkoitetaan kissaa, joka otetaan huolehdittavaksi kesän yli, mutta joka syksyn tullen sitten hylätään. Ovatko ihmiset tulleet välinpitämättömämmiksi? Onko kissa vain hyödyke…

Kesäiset sudenkuopat

Kesä kimaltelee edessämme kolmen kuukauden mittaisena äärettömyytenä. Ilon kiljahdukset täyttävät katukuvan, ja nostalgiset mainokset pyörivät televisiossa. Villityksen keskelle kätkeytyvät myös kesäiset pettymykset. Useat nuoret jäävät ilman opiskelupaikkaa ja kesätöitä. Ihmissuhteet…
  • Jutta Setälä

    Todella hyvä juttu, toivottavasti kirjoitat kuulumisia myös seuraavalta matkalta.