Nuorten puheenvuoro

Me nuoret olemme hyvin monenkirjavaa porukkaa. Olemme kaikki yksilöitä, mutta valitettavan usein meidät tavataan määritellä tilastoissa ja tutkimuksissa tasapäiseksi massaksi. Stereotyyppiset mielikuvat ostarinkulmilla notkuvista laiskoista lökäpöksyistä ja röökinnatsoja polttelevista pikkupissiksistä leimaavat koko ikäluokkaa. Yhteiskunnallisessa keskustelussa nuoret kuvataan yleensä syrjäytymisvaarassa olevina ongelmatapauksina ja taakkoina veronmaksajien harteilla.

Me nuoret olemme myös aktiivisia toimijoita erilaisissa järjestöissä ja kerhoissa. Me olemme lahjakkaita opiskelijoita, ja monet meistä käyvät opintojen ohella myös töissä. Me olemme MM-tason urheilijoita ja taiteilijalupauksia. Me olemme fiksuja, osaavia ja lahjakkaita. Meillä on innostusta, uusia ideoita ja tuoreita näkökulmia. Kuitenkin saamme osaksemme vähättelyä, eikä meidän näkemyksiämme oteta tosissaan.

Nuoret ovat oman elämänsä asiantuntijoita, mutta yhä edelleen nuorison asioita koskevissa kysymyksissä konsultoidaan ainoastaan keski-iän ylittäneitä setiä ja tätejä. Onko esimerkiksi koulutukseen kohdistuvia leikkauksia laadittaessa kysytty lainkaan opintotuen varassa sinnittelevien nuorten näkemyksiä aiheesta? Tai kuultu ilman koulutuspaikkaa jääneen nuoren ajatuksia tulevaisuudennäkymistä? Mikseivät nuorten mielipiteet kiinnosta ketään?

Myös nuorilla on äänioikeutensa, mutta kunnon keinot ja väylät saada oma ääni kuuluviin puuttuvat. Onneksi Suomesta kuitenkin löytyy tahoja, jotka tarjoavat nuorille erilaisia vaikutuskanavia. Useimmiten kyse on ruohonjuuritason toiminnasta, kuten paikallisten nuorisoseurojen järjestämästä ohjelmasta. Esimerkiksi erilaiset taide- ja mediaprojektit antavat keinoja jalostaa oma sanoma ääneksi, kuvaksi, mielipideteksteiksi, rap-lyriikoiksi tai vaikkapa lyhytelokuvaksi. Vaikuttaminen ei tarkoita vain pelkästään politiikan parissa toimimista.

Mitä kovempaa meteliä nuoret itsestään pitävät, sitä varmemmin viesti menee perille. Pienet tahot ja yksittäiset toimijat pitäisi saada koottua isommaksi porukaksi. Yksi nuori on helppo vaimentaa, mutta kovaäänisen joukon mykistäminen vaatii enemmän töitä. Silloin myös viisikymppisten setämiesten on kuunneltava, mitä meillä on sanottavana.

Ella Holttinen

Tampereella asuva opiskelija, joka teksteissään jakaa tekemiään havaintoja elämän pienistä ja suurista asioista.
Random fakta itsestäni: ”Voisin istua tuntikausia vain tarkkailemassa ihmisvilinää. Kuvittelen usein mielessäni millaista elämää muut elävät, mistä he ovat tulossa ja minne menossa.”

Tyttöjen ilta

4H-Yrityksemme Töröteam järjesti marraskuussa tyttöjen illan Konneveden nuorisotalo Kukkulalla. Teksti: Töröteam Ilta oli suunnattu ala- ja yläkouluikäisille tytöille, mutta varsinaista ikärajaa tapahtumalla ei ollut. Tapahtuma kesti kolme tuntia, viidestä kahdeksaan,…
  • Riitta Huhtala

    Upea kirjoitus Ella. Todellakin juuri kuvaamasi tavalla joskus nuorten asioita hoidetaan ja ollaan ”asiantuntijoita”. Kaltaisiasi äänitorvia tarvitaan – meillä 4H:ssa, mutta eritoten järjestömme ulkopuolella. Hyvää Joulua ja tsemppiä jatkoon! Toivottavasti saamme lukea jatkossakin ajatuksiasi.