”Olin kolme viikkoa 4H-vaihdossa Itävallassa viime kesänä. Minulla oli kolme eri host-perhettä ja olin jokaisen perheen luona viikon. Saavuin Wienin lentokentälle 30.6.2025, jossa olikin vastassa paikallisen Landjugend-järjestön porukkaa. Landjugend on Itävallassa toimiva maalaisnuorisojärjestö niin kuin 4H Suomessa. Lentokentältä menimme suoraan Wieniin, jossa alkoi kahden päivän mittainen Incoming-seminaari.
Vietin ensimmäisen päivän Wienissä muiden maiden vaihtareiden kanssa Wieniin tutustuen. Incoming-seminaarissa meille vaihtareille jaettiin junaliput ynnä muut tarvittavat tiedot junissa matkustamista varten. Incoming-seminaarin aikana kiersimme Wienin nähtävyyksiä, joista yhtenä oli Schönbrunnin linna. Illemmalla kävimme syömässä ravintolassa paikallisia ruokalajeja. Yövyimme hotellissa ja huonetoverina minulla oli Pohjois-Irlannista tullut IFYE-vaihtari, seuraavana päivänä lähdimme jokainen kohti omia host-perheitä.
Ensimmäisen viikon vietin Gressenbergin vuoristolaiskylässä Steiermarkin länsiosassa. Olimme samassa host-perheessä ruotsista tulleen IFYE-vaihtarin kanssa. Host-perheen koti sijaitsi vuoristossa, jonne ajettiin auton levyistä tietä. Houstimme Katharina oli lomalla, joten kävimme uimassa eri vuoristojärvissä ja kiersimme erilaisia nähtävyyksiä ja tutustuimme paikalliseen kulttuuriin sekä maa- ja metsätalouteen. Katharinan naapurilla oli parisen kymmentä lammasta ja pääsimme yhtenä iltana juottamaan karitsoille maitoa tuttipulloista.
Ensimmäisestä viikosta minulle on jäänyt mieleen meidän lyhyt vaellusretkemme Speikkogel-vuorelle. Toinen hieno kokemus oli, kun yhtenä aamuna heräsimme aamulla jo klo 04:00 ja lähdimme Weinebenen vuorelle katsomaan auringonnousua. Otimme mukaamme aamupalan ja söimme vuorella ja seurasimme auringonnousua. Pian olikin ensimmäinen viikko ohi ja matkani jatkui kohti Grazia, jossa vietin seuraavan viikon thaimaalaisen IFYE-vaihtarin kanssa samassa perheessä.
Grazin houstimme Leona asui kerrostalossa aivan Grazin keskuspuiston vieressä. Ensimmäisenä iltana kävimme syömässä paikallisessa itävaltalaisessa ravintolassa. Leona oli päivisin töissä, joten päivisin tutustuin kaupunkiin itsekseen. Iltapäivisin kiersimme katsomassa Grazin nähtävyyksiä, kuten Mariatrostin basilika (katolinen kirkko) ja Grazin kuuluisa kellotorni. Viikonlopuksi menimmekin Leonan kotiseudulle Brüclin kylään Kärntenin liittotasavallan puolelle. Kävimme vierailemassa Leonan kotiseudulla isolla kanatilalla. Heillä oli kanoja lähes 10 000 kappaletta. Kävimme Klagenfurtissa sijaitsevalla Pyramiden Kogel-näköalatornissa. Torni sijaitsee Wörther-järven eteläpuolella.
Viimeisen viikkoni vietin pienellä luomu nauta maatilalla Plon-Buchachin vuoristokylässä Zojerin perheessä. Kaksi ensimmäistä päivääni vietin perheen kanssa heidän vuoristolaismökillään noin 1800 km korkeudessa merenpinnasta. Mökillä olo oli hieman erilaisempaa kuin Suomessa, sillä siellä ei ollut ollenkaan internet-yhteyksiä. Perheen äiti Gunda ainoastaan osasi hieman puhua englantia, joten saksan kielen opiskeluni ei ollut mennyt hukkaan. Tulin hyvin toimeen saksan kielellä koko perheen kanssa, tällaisessa tilanteessa elekielellä pärjää oikein pitkälle.
Vietimme perheen kanssa aikaa vuorilla pelaillen pelejä ja mopoilla vuoristeitä ajellen. Heillä on 30 lehmää, jotka laiduntavat kesäisin kahden kilometrin korkeudessa vuoristossa. Perheen kanssa pääsin tekemään myös heinätöitä. Kohteenamme oli pelto, joka oli niin jyrkkä, ettei heinätöitä voinut tehdä traktorilla niin kuin Suomessa. Ensiksi perheen isä leikkasi heinät vetävällä niittokoneella, jonka jälkeen heinät käänneltiin ja haravoitiin nauhoiksi pellolle, josta ne vietiin noukinta-autolla heinälatoon. Pellon jyrkkyyden vuoksi kääntely ja haravointi tehtiin lehtipuhaltimilla ja haravoilla manuaalisesti. Heinätöihin osallistui koko perhe isoisästä lapsiin, minä mukaan lukien. Viimeisenä päivänä heidän luonaan kävimme koko perheen kanssa pitsalla Italiassa.
Kolme viikkoa myöhemmin oli koittanut aika kotimatkalle reppu täynnä uusia kokemuksia ja muistoja. Matka sujui hyvin ja seuraavan host-perheen jäsen oli aina ajallaan juna-asemalla vastassa, kun saavuin uuteen paikkaan. Itävallassa suurin osa maatiloista on luomutiloja, jolloin heillä on suuremmat tuottajahinnat ja maatalous on kannattavampaa myös pientilallisille.
IFYE-vaihtoon lähteminen todellakin kannattaa, sillä vaihdossa näkee paljon hienoja maisemia, pääsee tutustumaan paikalliseen kulttuuriin, ja mikä parasta, on suuri mahdollisuus saada elinikäisiä ystäviä toisesta maasta.
Elmeri ”
