Astuin kuumaan ja kosteaan ilmastoon kolmenkymmenen tunnin matkustamisen jälkeen. Edessäni olisi kahden kuukauden matka pienessä kaukoitäisessä saaressa, Taiwanissa. En ollut ollut ennen Aasiassa, joten Taiwan oli helppo valinta 4H-vaihdolleni. Päämääräni oli lähteä mahdollisimman kauas ja mahdollisimman erilaiseen kulttuuriin ja ympäristöön.
Matka alkoi muutaman päivän orientaatiolla, jossa pääsimme sukeltamaan Taiwanin maatalouteen, kulttuuriin ja 4H:hon. Tutustuimme myös toisiin IFYEihin, joita tuli lisäkseni Virosta, Sveitsistä, USAsta, Thaimaasta, Etelä-Koreasta ja Japanista. Esittelimme myös omia maita ja 4H-järjestöjä toisillemme. Yhtenä orientaatiopäivänä vierailimme Taipeissa, Taiwanin pääkaupungissa. Kävimme Taiwainin maatalousministeriössä sekä aikoinaan maailman korkeimmassa, nykyään 11. korkeimmassa rakennuksessa, Taipei 101:ssa. Päätimme päivän yhteiseen illalliseen.
Yritin olla asettamatta liikaa odotuksia ja lähteä matkaan mahdollisimman silmät sidottuina, jotta saisin kokea kokemukset autenttisesti. Yksi asia, johon kuitenkin asetin odotuksia, oli ruoka. Ruoka on Taiwanissa iso osa kulttuuria, siitä puhutaan alati ja sitä tarjotaan jokaisessa hetkessä. Ruokapöytään tuotiin myös suomalaisille ei niin tuttuja tuotteita, kuten ankan suolta, sian päänahkaa ja verta hyytelönä. Ensimmäisten päivien aikana söin näitä useaan kertaan ja koin jonkinasteisen, ja ainoan, kulttuurishokin. Siitä kuitenkin selvittiin ja jatkoin paikallisten tuotteiden, kuten papu- ja kevätsipulijäätelön, innokasta maistelua.
Orientaation jälkeen oli aika aloittaa varsinainen vaihto. Ensimmäinen perheeni sijaitsi Miaolissa, Taiwanin luoteisosassa hieman vuoristoisella alueella. Perheellä oli majoituspalvelu ja tontti täynnä mökkejä, joista yhdessä itsekin elelin. Iltaisin päiväaskareiden jälkeen söimme illallista ja pelasimme usein korttia yhdessä.
Arkirutiinini koko vaihdon ajan oli hypätä vaihtuvan Farmers Associationin auton kyytiin ja tutustua paikalliseen maatalouteen ja kulttuuriin. Pääsin näkemään mm. riisi- ja melonifarmeja, hyppäämään vesipuhvelin selkään, silittämään ja ruokkimaan kapybaroja, tutustumaan temppeleihin, museoihin ja paikalliseen ruokakulttuuriin. Osallistuin myös useampaan eläkeläisten työpajaan, joita Farmers Associationit järjestivät pitääkseen huolta iäkkäästä väestään. Työpajoissa kokkasimme, teimme pieniä käsitöitä ja opimme alueen maataloustuotteista kuten sienistä ja riisistä.
Viikonloput ja illat vietimme aikaa yhdessä perheiden kanssa. Kävimme mm. ystäväperheiden luona, bongaamassa tulikärpäsiä, pyöräretkillä ja kuumissa lähteissä. Lisäksi näin taiwanilaisten tavallista arkea. Vaikka lapset olivatkin kesälomalla, oli heillä silti hieman koulua. Moni mainitsikin elämän olevan yhtä koulunkäyntiä yläkoulusta yliopistoon. Suomalaista tämä hikoilutti enemmän kuin paikallinen ilmasto.
Toinen perhe sijaitsi Hsinchussa, Miaolin vieressä pohjoisemmassa. Perhe eli nelikerroksisessa kaupunkipientalossa, mutta heillä oli riisifarmi, jossa vierailimme pariin otteeseen. Perhe teki yhteistyötä opiskelijaryhmän kanssa, jonka tarkoitus oli tuoda maataloutta tunnetuksi lapsien keskuudessa. Pääsin tätä kautta oppimaan taiwanilaisesta koulusta ja jakamaan tietoa suomalaisesta koulutusjärjestelmästä, jonka moni tiesi olevan huippuluokkaa.
Muuten Suomesta taiwanilaiset tiesivät Joulupukin ja revontulet. Talvinen ja luminen romanttinen maisema olikin se, jollaiseksi Suomi kuviteltiin. Muumit, joita he kutsuivat Lulumiksi, olivat myös tunnettuja, mutta sen suomalaisuus oli monelle uutta. Moni viljelijä oli utealias tietämään millaista maataloutta Suomessa on.
Toisen perheen jälkeen kaikki IFYEt suuntasivat kolmen päivän leirille Taoyuaniin oppimaan Taiwanin vesi- ja kastelujärjestelmistä. Oli mukava päästä näkemään jälleen toiset IFYEt ja vaihtamaan kuulumisia heidän kokemuksistaan vaihdosta. Muutamassa päivässä näimme tekojärviä ja kanaaleja ja pääsimme testaamaan mm. droonilla lentoa ja VR-laseja, joita voidaan hyödyntää opetuksessa ja maataloudessa. Taiwanin 4H:lla on tapana antaa diplomeja osallistumisesta leireille ja kursseille, joten saimme tästä oman, kuten myös IFYE-vaihdosta lopussa.
Diplomien lisäksi taiwanilaiset ovat kovia antamaan lahjoja. Jos vierailimme ystäväperheen luona tai muualla, oli perheellä aina jotain annettavana. Itsekin sain paljon lahjoja sekä perheiltä että Farmers associationeilta. En tahtonut heittää saatuja lahjoja pois, joten lähetin kolme pakettia Suomeen. Nyt on varastot täynnä taiwanilaisia teetä ja herkkuja. Tervetuloa maistelemaan!
Kolmas perheeni sijaitsi lounaassa, Tainanissa. He asuivat kerrostalossa, josta löytyi sekä uima-allas että höyrysauna, jossa rentouduimme yhdessä ahkeraan. Koska perheen englanti oli todella hyvä, heidän kanssaan tuli keskusteltua ja syvennettyä enemmän tietämystä taiwanilaisesta elämästä, arvoista ja tavoista.
Yleisesti taiwanilaisten englanti ei ollut kovin hyvä, joten puhelimen kääntäjään ja elekieleen tuli turvauduttua paljon. Farmers Associationit olivat hankkineet monesti kääntäjän, joka kertoi, mistä tiloilla ja oppitunneilla keskustellaan. Etukäteen olin itse opetellut hieman mandariinia, mutta en juuri kiitosta ja tervehdyksiä pidemmälle osoittanut taitojani.
Neljäs ja viimeinen perhe eleli Yilanissa, Taiwanin kaakkoisosassa. Heillä myös oli majoituspalvelu, jonka yhdessä huoneessa vietin viimeiset kaksi viikkoa. Perheen äiti oli ollut 4H:n toiminnassa mukana kolmenkymmenen vuoden ajan ja itsekin toiminut IFYEnä reilu kymmenen vuotta sitten. Yhteisiä harrastuksia maailman toisella puolen!
Parasta itselleni Taiwanissa olivatkin juuri ihmiset. Jokainen oli lämmin, auttavainen ja hymyilevä. Tunsin itseni tervetulleeksi maahan, perheisiin ja missä ikinä vierailinkin. Toki monesti paikalliset olivat hieman turhan innokkaita avustamaan kädestä pitäen, mikä oli hieman ei-suomalaista. Välillä pohdin omaa suomalaisuutta siitä kulmalta, käsittävätkö paikalliset olemukseni väärin. En ole varsin räiskyvä persoona tai näytä tunteitani voimakkaasti, joten huomasin monen ehkä miettivän, olenko kyllästynyt, vihainen tai jotain muuta. Ongelmia kuitenkaan ihmisten kanssa minulle ei tullut ja tahdon olettaa, että ainakin suurin osa ymmärsi suomalaista jäykkyyttäni. Päättelen näin iloisista hymyistä, joita minulle suotiin.
Viimeisen perheen jälkeen matkasin Taipeihin päättämään vaihto-ohjelmani ja ansaitsemaan diplomin. Koska en ollut Taipeita juuri päässyt näkemään, otin asiakseni pienen yökävelyn ja kävin katsomassa muutamia nähtävyyksiä. Ja koska mikään ei ole ikuista ja kaikella on loppu, astuin kohta jälleen lentokoneeseen ja matkasin pois tuolta pieneltä saarelta, jota Taiwaniksi kutsutaan.
Mitä siis jäi käteen kahdesta kuukaudesta? Fyysisesti paljon lahjoja ja liikakiloja, mutta nekin ajan kuluessa katoavat. Entä henkisesti? Sanotaan, että matkailu avartaa, ja voin vahvistaa tämän. Opin paljon maasta ja kulttuurista, johon en juuri ollut tutustunut aikaisemmin. Vaikka kulttuuri ja elämä olisikin erilaista, on ihminen melko samanlainen, minne meneekin. Mitä elämältä etsii ja mitä siltä toivoo? Hippiliikkeen ajatuksen mukaan uskon sen olevan rauhaa ja rakkautta.
Kasvoinko itse ihmisenä? Ehkä. Uskon huomaavani tämän vasta myöhemmin ajan kuluessa. Löysin kuitenkin, toivottavasti, elinikäisiä ystäviä, joiden kanssa voin jatkaa tuota hiljaista kasvua. Lisäksi minulle jäi mukaan muistot, joiden avulla voin peilata maailmaa ja löytää kulttuurien omintakeinen kauneus sekä omasta että ei-enää-niin-vieraasta maasta.
Jere”
